Tilasin taannoin tavaraa postimyynnistä.
Seuraavana päivänä tuli ilmoitus: Tuote on lähetetty.
Jäin odottamaan.
Ehdin kirjoittaa ja lähettää kustantajalle
kaksi viisisataasivuista romaanikäsikirjoitusta,
saada niistä hylkäykset,
tulostaa ne molemmat jotta voin vihoissani
repiä ne pikkuruisiksi paloiksi ja polttaa pikkuruisena nuotiona.
Ehdin lähteä merille kouluttautumaan oppisopimuksella perämieheksi.
Seilata maailman kolme kertaa ympäri, jokaiseen ilmansuuntaan.
Niin, yksi ilmansuunnistakin ehti kulua loppuun.
Ehdin opetella kolme uutta kieltä.
Unohtaa viisi.
Keksiä itse kaksi.
Ehdin osallistua ensimmäiseen miehitettyyn meno-paluu lentoon Marsiin.
Ehdin palata Marsiin,
asua siellä sen maankaltaistamisen vaatiman ajan.
Nähdä sekä Marsin että Maan paistuvan tulisessa helvetissä Auringon muuttuessa novaksi
Ehdin leikata ruohon,
viikset,
hiukset
ja naapuruston umpilisäkkeet.
Ehdin kuvitella olevani Kiinan keisari 7. Ming-dynastian aikaan
Ehdin muistella miten lapsena luulin dynastian tarkoittavan
jotakin tiettyä astiaa,
koska Mingin yhteydessä aina puhuttiin posliinista.
Ehdin aavistaa kohtaloni,
nähdä tulevaisuuteni,
oppia lukemaan ajatuksia,
juosta puoli- koko- ja murtolukumaratoneja,
sylkeä lasiin,
ja ennustaa lottonumerot.
Ennen kuin pakettini saapui.
Väärään osoitteeseen.
Väärälle paikkakunnalle.